Vuosina 1946-1975 Suomessa tehtiin arvioiden mukaan lobotomioita runsaalle 1700 ihmiselle. Leikkaus tehtiin usein ilman potilaan suostumusta. Paikallispuudutuksessa potilaan kalloon porattiin reiät, joiden kautta katkaistiin veitsellä otsalohkojen yhteydet taaemmas aivoihin. Leikkaus muutti usein dramaattisesti potilaiden persoonallisuutta ja teki heistä helposti käsiteltäviä, tahdottomia zombeja. Miksi lobotomioita sitten tehtiin ja hoitomuotoon turvauduttiin niinkin laajasti? Entä millaisia potilaat olivat leikkauksen jälkeen? Laura Kytölän ja Heidi Laaksosen teos perkaa asiantuntijoiden kanssa syitä lobotomian suurelle suosiolle Suomessa ja Pohjoismaissa.